Kevään 2018 kotiseutumatka Kuisman suvun vanhoille asuinsijoille tehtiin 9.-10. kesäkuuta kahdella maastoajoneuvolla (Markku Kuisman ja Matti Jokisen 4-vetoiset Jeepit) ja yhdellä maastokelpoisella 4-vetoisella pienoisbussilla. Osanottajia oli yhteensä 12. Suurin osa matkalaisista kokoontui jo perjantai-iltana 8.6. Imatralle Hotelli Centeriin, josta varhain aamulla 9.6. kolmen auton kolonna suuntasi Imatra-Svetogorskin raja-asemalle.
Rajan ylityksen jälkeen ensimmäinen pysähtyminen oli entisen Antrean asemakylässä (nykyisen Kamenogorskin keskustaajama), jossa upouudesta paikallisesta marketista tehtiin viime hetken muonatäydennyksiä. Kun täydennykset oli saatu tehtyä, matka jatkui, ja seuraava pysähdys oli Kirvun kirkon kivijalan ääressä. Kirkon jälkeen siirryimme Kirvun entiselle hautausmaalle, josta lyhyen muistomerkkien tarkastelun ja pikaisen kävelykierroksen jälkeen matka jatkui kohti Harvakorpea reittinä Kirvun kk – Virola – Inkilä – Ylikuunu – Vasikkala – Harvakorpi. Harvakorven ja Vasikkalan kohteet olivat useita matkoja tehneille tuttuja aikaisemmilta matkoilta.
Harvakorvesta autot suuntasivat Karjalan tasavallan puolelle kohti Ilmeetä ja sieltä edelleen Hiitolan Kuoksjärvelle, jossa tavoitteena oli päästä tarkentamaan kevään 2014 matkalla Matti Jokisen isoäidin hieman epävarmaksi jäänen syntymäkodin sijainti Nolvissa. Vähän ennen Ilmeetä tien yli kirmasi keula-auton editse kaksi nuorta villisikaa. Pian tämän jälkeen tulikin äkkipysähdys, kun vastassamme oli kolmen aseistetun rajamiehen partio. Tuntui olevan niin, että partion johtajan mielestä meidän ei olisi pitänyt olla lainkaan niillä tienoilla, kun Karjalan tasavallan matkalupaan ei ollut merkitty Ilmeetä. Pienen selvittelyn jälkeen saimme hänet ymmärtämään, että ajamme ainoastaan Ilmeen kautta Kuoksjärvelle, ja saimme jatkaa matkaa.
Kuoksjärvellä pääsimme tällä kertaa autolla alle puolen kilometrin päähän kohteesta, ja kävely perille suhteellisen tuoretta metsäkoneuraa pitkin oli huomattavasti helpompi kuin edellisen kerran lähes kahden kilometrin rämpiminen tiheikköjen läpi. Mattikin malttoi jättää toviksi autonsa ja pääsi omin silmin katsomaan mummonsa vahvasti pusikoitumassa olevia lapsuusmaisemia Nolvissa.
Kuoksjärven jälkeen seuraava lyhyt pysähdys oli Käkisalmessa linnanpuistossa. Virkistävän jaloittelun ja kuvienoton jälkeen suuntana oli Sakkolan Kiviniemi (Лосево) ja siellä karjalanmatkaajille tutuksi muodostunut hotelli Losevo.
Sunnuntai 10.6. valkeni lauantain tapaan aurinkoiseksi ja lämpimäksi kesäpäiväksi. Ennen suuntaamista kohti Räisälää poikettiin vielä Sakkolan Haitermaan-Asemakylän seutuvilla tarkistamassa mahdollisuutta paikantaa vanhan karttapiirroksen mukaisia talojen sijainteja – lopputulos: ei ollut mahdollista.
Ennen Räisälää oli lyhyt tutustumispysähdys Tiurinlinnan raunioilla. Räisälän kirkonkylässä pysähdyttiin vanhan tavan mukaan ensin kirkonmäellä, sen jälkeen pieni ostostauko risteysalueen kauppoihin ennen kuin matka jatkui kohti Härkkorpea ja Oravankytöä, joissa sijaitsivat tämän matkan uudet kohteet: Teperi ja Jussila Härkkorvessa sekä Rikkaala Oravankydössä.
Uudet kohteet saatiin paikannettua ja Oravankydössä Rikkaalan jälkeen seuraava pysähdyspaikka olikin jo useilla matkoilla tutuksi muodostunut Tuulimyllymäki (Sepp-Mikkola). Oravankydöstä matka jatkui Vuosalmen kautta Vuoksenrannan kirkokylään. Erkki Virolaisella oli mukanaan Vuoksenrannan kirkon avain, joten pääsimme katsomaan kirkon kuntoa myös sisältä.
Oravankydön – Vuosalmen – Vuoksenrannan tie oli niin huonokuntoinen, että ajonopeudet jäivät tien parhaimmillakin osuuksilla enimmillään runsaaseen 40 km/h. Niinpä lähdettäessä Vuoksenrannan kirkolta kohti Antreaa ilta alkoi lähestyä. Sokkalassa Koljolan tienhaarassa hyvästelimme pikkubussilla matkaavat, jotka suuntasivat suoraan rajalle. Markun ja Matin maastoautot kääntyivät Sokkalasta Koljolaan vievälle tielle, sillä tarkoituksenamme oli vielä kartoittaa kulkureittiä Taurunkylälle.
Vanhan Koljolan – Taurunkylän välisen tien alkupäästä ensimmäiset noin 3,5 km Kiviniemi-Antrea tavaraliikenneradan maanottoalueelle saakka oli suhteellisen hyväkuntoista. Siitä eteenpäin tie oli melko pahoin urautunut ja muutoinkin hyvää vauhtia pusikoitumassa. Hitaasti kävelyvauhtia ajaen autot etenivät noin 1,6 km Taurunkylää kohti. Ilta alkoi kuitenkin olla jo niin pitkällä, että vain vajaat puoli kilometriä ennen Taurunkylän saavuttamista päätettiin kääntyä takaisin, jotta selvittäisiin vielä saman vuorokauden aikana rajalle. Itse ehdin kuitenkin autojen edellä ’tiedustelijana’ kävellen ”pyörähtää” varsinaisen kyläalueen ensimmäisten talojen tuntumassa.
Paavo Kuisma
Kuvia matkalta
Kuvat: Markku Kuisma
