Teksti ja kuvat: Airi Ruokonen
Kuismalaiset kokoontuivat 17. sukujuhlaan sunnuntaina 13. elokuuta. Kuisman sukuseuran hallitus oli valinnut sukujuhlan pitopaikaksi Härkälän kartanon Somerolla. Karjalankannakselta kotoisin oleva laaja suku on levittäytynyt uusille asuinsijoille Hämeeseen ja lähimaakuntiin, niinpä paikalle oli saapunut runsaat sata henkeä.
Ennen juhlaa pidetyssä sukuseuran vuosikokouksessa hyväksyttiin viime vuoden toimintakertomus pienin muutoksin sekä myönnettiin vastuuvapaus tilivelvollisille. Puheenjohtajana jatkaa Juhani Kuisma. Hallitukseen erovuorossa olleiden Kari Kuisman tilalle valittiin Sirpa Kuisma ja Airi Ruokosen tilalle Teija Marjamäki.
Sukujuhlan alussa Härkälän kartanon nykyinen omistaja Juha Hurme kertoi kartanon historiasta, joka alkaa vuodesta 1480. Kartano on rakennettu Paimio-joen tuntumaan Hämeen Härkätien varrelle. Ensimmäinen omistaja on ollut lautamies Lauri Härkä.
Sukuseuran hallitus oli kutsunut juhlapuhujaksi Oxfordista apulaisprofessori Mikko Kuisman. Vuoksenrannasta olevaan sukuhaaraan kuuluva Mikko lähti parikymmentä vuotta sitten opiskelemaan Englantiin, tarkoituksena palata opintojen päätyttyä. Toisin kävi, töitä löytyi heti valmistumisen jälkeen, ja aikaa Brittein saarilla on kulunut jo 20 vuotta.
Rennossa puheessaan Mikko Kuisma käsitteli kolmea teemaa; sukua, kieltä ja identiteettiä. Oscar Wildeä lainaten hyvän ruuan jälkeen sukulaisetkin tuntuvat siedettäviltä, sutkautti juhlapuhuja. Lähtökohta hyvälle puheelle oli huumorin myötä valmis.
Mikko pohti suvun olemusta, mikä on suku ja miten siihen voi liittyä. Meillä kaikilla on kaipuu perheyhteyteen. Puhuttu kieli yhdistää ihmisiä ja sen merkitys on suuri. Sukunimi on tärkeä ja sekin on osa kieltä. Sukunimi myös yhdistää. Mikko kertoi, ettei hän nuorena tykännyt Kuisma nimestä. Nyt ulkomailla ollessa hän on huomannut sen kääntyvän monelle kielelle, vaikka Saksassa Johanniskraut-muotoon. Tiedetäänhän kuisma-kasvissa olevan masennuksen hoitoon vaikuttavia ainesosia.
Mikko totesi, että identiteettiin kuuluu lukemattomia kerroksia, kuten vanhemmuus, lapseus, ammatti, virkanimike tai kansallisuus. Näin identiteetille on syntynyt tietyt rajat ja muodot. ”Identiteetti ei ole pelkästään oma päätös”, hän totesi.
Mikon mukaan historian kirjoitus tarkoittaa yhteisiä muistoja. Yhden muistot voivat poiketa toisten muistoista. Yhteen sovitettuina niistä syntyy historiaa. Tätä historiaa tehtiin taas tässäkin sukujuhlassa. Juhlapuhuja myönsi, että on hieno homma saada kokoontua yhteen. Päätteeksi hän lainasi hänelle lähetetyssä puhujakutsussa ollutta suvun käytössä olevaa komealta kalskahtavaa lausetta: Maailma pieni, Kuisman suku suuri.
Ensimmäistä kertaa sukuseuran historian aikana juhlan yhteydessä luovutettiin kunniakirja. Vuoksenrannan pitäjässä vuodesta 1780 toiminut Tuulimyllymäen tila on nykyisin nimeltään Myllymäki, ja se on vuodesta 1944 sijainnut Sysmän Rapalassa. Äitinsä puolelta Kuisman sukuun kuuluva Erkki Virolainen on luovuttanut isännyyden pojalleen Veli-Matti Virolaiselle ja tämän puolisolle Kirsille. Pro Agria Etelä-Suomen puolesta kunniakirjan luovutti varatoimitusjohtaja Lassi Uotila.
Kuisman sukuseuran hallitus päätti viime vuonna toteuttaa dna-tutkimukset, joiden avulla selvitetään ovatko tällä hetkellä tiedossa olevat kaksi sukuhaaraa sukua keskenään. Kesän aikana valmiiksi tulleita tuloksia esitteli Paavo Kuisma. Molemmista isälinjoista lähetettiin neljä näytettä. Näytteiden antajat eivät olleet keskenään lähisukulaisia ja tutkimus tehtiin isälinjoista. FamilyTreeDNA laboratorion Y-DNA67- testissä selvisi, että nämä kaksi tiedossa olevaa kantaisää ovat samaa sukua, mahdollisesti kyseessä on isä ja poika tai sitten veljesten kautta samaa sukua olevat henkilöt.
Tutkittujen henkilöiden haploryhmä on N-M231, joka on Suomessa yleinen. Haploryhmä on tullut Suomeen Kiinan ja Siperian kautta noin 10 000 vuotta sitten. Tutkimus osoitti, että olemme karjalaista sukujuurta. Geneettisesti sukuamme lähimpien sukujen kantaisien asuinpaikat ovat sijainneet Karjalan Kannaksella ja Laatokan ympäristössä, muualta Suomesta heitä ei löytynyt. Tutkimuksia täytyy edelleen jatkaa, sillä havaitut poikkeamat vaativat lisätarkastelua ja mahdollisesti täydentäviä dna-tutkimuksia, totesi Paavo Kuisma.
Vuosikokouksen, maittavan lounaan ja kiinnostavan ohjelman päätteeksi Kuisman sukujuhlaan osallistuneita viihdytti Tuula Tielinen, jolla tuntui olevan sana hallussa. Hän hauskuutti yleisöä vanhenevan naisen elämänkokemuksella. Joukosta ei löytynyt ketään, jonka etunimikin olisi ollut Kuisma. Sellaisen Tielinen olisi ottanut mukaansa, kuisma-kasvin kun uskotaan auttavan mielialaan piristävästi.